Grüezi!

Jees, perillä ollaan! Ihan vaan parit vaihtohousut otin mukaan... Mut vähänkö oli olo kuin kuninkaallisella, kun kämppispojat Sam, Simon ja Ralf tulivat kaikki yhdessä asemalle vastaan ja kantoivat kamat kämpille. Kivasti riitti kaikille yksi kassi. Hienostoihmisenä töpöttelin tietty korkkareissa perässä.

Ensisilmäyksellä aikamoinen IT-luola betonirakennusten keskellä, mut päivänvalossa eri hyvä paikka! Ei olis pojat parempaa vastaanottoa voineet tarjota. Kotona odottivat tuoreet sämpylät, tiramisu ja puhtaat lakanat. Mut hertsileijaa miten tiukat ovat tämän huushollin säännöt - joutuu ihan tsemppaamaan ettei heti joudu sillan alle. Jauhokaappikin on siistimpi kuin äidillä kotona! Heti sain kuulla omasta siivousvastuusta. Ja odottavat kuulemma kovasti et kokkailen suomiherkkuja - apua. Mä mitään kokkailla osaa. Mut mut, kävelymatka ratikkapysäkille 2 min (juosten vähemmän!), keskustaan ja rautatieasemalle 15 min, kulman takana ruokakauppa, apteekki, posti ja kioski sekä olohuoneessa valkokangas. Huonomminkin vois olla. Olivat kuulemma etukäteen puhuneet, et se suomityttö menee varmaan heti ekalla viikolla viereiselle uimarannalle uimaan... Ei mene.

Huomenna treffit Martin-tutorin kans, joka lupas järkkää mulle sveitsiläisen puhelinnumeron ja näyttää vähän paikkoja. Merci!